maanantai 5. joulukuuta 2016

Impivaara Kulttuurien Kohtauspaikkana

Nykyaika on historian veitsen terä, korkeimman kulttuurin todellisuus, jolla ihmiskunta leikkaa tulevaisuutta. Historia on kuin kurkiaura, jonka kärjessä on kehitystä johtava kulttuuri ja kaikki muut ovat enemmän tai vähemmän historiallisessa ajassa, nykyaikaa jäljessä.

Kun kaksi eri kehitysvaiheissa olevaa kulttuuria kohtaa, niin silloin niille väkisin muodostuu yksi yhteinen historian piste, jossa vain ne voivat kohdata. Länsimaat ovat nykyajassa, kun taasen lähi-itäläiset kulttuurit yhtä lukuunottamatta ovat Keskiajassa, esiteollisessa ajassa.
Tästä voidaan hieman järkeä käyttämällä huomata, että esiteollista aikaa elävä kulttuuri ei pääse nykyaikaan, ellei se ensin aloita teollisuusajan alusta.
Tietoisku:
Impivaara oli seurausta Suomen teollistumisen alkamisesta.
Impivaarapelkoiset taasen haluavat eroon teollisuudesta, jotta he voisivat loisia verovaroilla ilman pelkoa teollisuustyöstä. On paljon hienompaa hengailla maahanmuuttajien kanssa ja vaatia heille verovaroja kuin käydä oikeissa töissä.
Kukaan ei voi nousta Keskiajasta suoraan Nykyaikaan, vaan se ottaa aikansa ja monta eri kehitysvaihetta ennen kuin keskiaikalainen voi alkaa ymmärtää nykyaikalaista --- ja päinvastoin:
Tämä huomataan vaikkapa afrikkalaisesta kehitysavusta;
Afrikkaan menevät kehitysapuihmiset joutuvat pakosta ensin opettelemaan afrikkalaisen kulttuurin ja elämään sen perinteiden mukaan ennen kuin he oikeesti voisivat jotenkin kehittää ja ymmärtää afrikkalaisia.
Jos väitetään, ettei Afrikan kulttuurit ole alkeellisempia kuin länsimaiset kulttuurit, niin sitten niitä ei pitäisi mennä mestaroimaankaan. Kehitysapu-käsite itsessään todistaa, että kehitysavun kohteena on vähemmän kehittynyt kulttuuri, joka ei ole nykyaikaista.
Nykyaikalaisen on pakosta taannuttava lähemmäksi keskiaikalaisen maailmankuvaa ja hänen taitotasoaan ennen kuin hänestä voisi tulla keskiaikalaisen kaveri ja uskottu. Suvakit hengailevat maahanmuuttajien kanssa, jotta he voisivat kulttuurisesti taantua lähemmäksi kivikautta, missä maahanmuuttajien todellisuus lepäilee.
Impivaaraan takaisin
Kun kehitysmaista tulee kansanryhmiä länsimaihin, niin silloin heitä aletaan kohdella ikäänkuin he edelleen asuisivat kehitysmaissa. Positiivinen diskriminaatio, positiivinen syrjintä on juuri sitä, että länsimaalaisia pakotetaan taantumaan kehitysmaalaisten tasolle, jotta kehitysmaalaisia voitaisiin nostaa lähemmäksi nykyaikaa.

Laskin, että Impivaaran alku on muslimien ja suvakkien yhteinen aikakausi, missä molemmat tuntuvat olevan kuin kotonaan.
Esimerkiksi suvakit hehkuttavat aina maahanmuuttajien taitavuutta, kun he näkevät, että keskiaikalainen on saanut aikaan jotain esi-impivaaralaista tuotetta, kuten kaarnaveneen. Suvakit ovat siis erittäin tyytyväisiä siitä, että he ovat saattaneet maahanmuuttajat teollistamiskauden alkuun.

Mutta suvakit eivät itse halua pikkusormellakaan työllistää itseään maahanmuuttajien kaaravenetelakalla, vaan he toimivat hieman samoin kuin Impivaaran teollisuuspamput, eli haluavat olla vain orjatyöläisten pamppuja. Mokuttaminen on suvakkien teollisuutta.

Maahanmuuttajat ovat päässeet suvakkien taantumuksellisuuden ansiosta teollistamisen alkuun ja he alkavat pikku hiljaa näyttää enemmän ja enemmän impivaaralaisilta, juurikin sellaiselta vaaralta, jota suvakit ovat jo parikymmentä vuotta kauhistelleet.
Jos joku suomalainen porukka olisi mennyt esittelemään Slush-tapahtumaan kaarnaveneitä ja muhkuraisia metalliliuskoja, joissa oli numeroita kuin kiertokoululaisen laskentovihossa, niin suvakkien nauru olisi jo tässä vaiheessa kroonista ja monet heistä joutuisivat nauttimaan lopun ikäänsä naurulihasrelaksantteja.
veronmaksajat.fi
Tästä huomataan, miten sokeita suvakit ovat pakkomielteisessä mokutuksessaan; Heidän on mahdotonta tajuta olevansa itse lähes vapaassa pudotuksessa kohden kivikautta.
Jo nyt suvakit ovat kuin kotonaan Impivaarassa, mutta he eivät voi mitenkään sitä itse tajuta, sillä hehän toimivat maahanmuuttajille pahempina imperialisteina kuin 1800 luvun finlaysonit, sinebrychoffit, stockmannit, fazerit ja Gutzeitit.
Mutta sillä erolla, että nuo 1800 luvun maahanmuuttajapamput tulivat tänne omilla rahoillaan ja työllistivät suomalaisia ilman valtiota, kun taasen suvakit toimivat valtion rahoilla luodakseen alkeellista valtion tukemaa teollisuutta maahanmuuuttajille, jotka elävät valtion rahoilla.

Afrikkakin pääsisi nopeasti teollistumiseen, kun vain suvakit toimisivat samoin kuin 1800 luvun patruunat, eli suvakki menisi omilla rahoillaan perustamaan tehtaita Afrikkaan, eikä vaatisi afrikkalaisia tänne, missä teollisuus on alasajo vaiheessa, koska suvakkeja kiinnostaa kaikenlainen pelleily oman yrittämisen ja  teollisuustyön sijasta.
Mutta suvakit eivät voi lähteä Afrikan maihin, koska siellä julkisten menojen osuus kansantuotosta on lähes olematonta. Matti Virén: ”Miksi ihmeessä Suomi rahoittaa näitä kerjäämisen ammattilaisia?” – Professorilta karu purkaus järjestöille

Afrikan kehitysavun tuhoisuus ja Kaarnavene todistaa, että tämä antropologinen tarkastelu on pätevää. Suvakit eivät halua, että maahanmuuttajat tai kehitysmaalaiset itse ideoisivat kehitystään, vaan suvakit ottavat avukseen yliopistojen professoreita mentoroimaan maahanmuuttajille impivaaralaista teollisuutta.
IL-bli, Pauli Vahtera, 4.12. 2016: Kaarnaveneen hinta
Blogi, 3.12. 2016: Suomi 100v-Kaarnaveneellä Esi-Historiaan

PS. Tämä suvakkien sokeus omia pakkoajatuksiaan kohtaan voi johtaa siihen, että Suomi palaa lähtöruutuun, eli siihen aikaan, kun Lalli ei vielä ollut ottanut kirvestä käteen. Minua se ei haittaa, koska olen rakentanut viimeisimmän kivikautisen rakennelman Pasilaan ...

1 kommentti:

Kati Sinenmaa kirjoitti...

SUVAKEISTA PATRUUNOITA
Kun nämä kaikenmaailman suvakit kunnioittavat kaikessa 1800-luvun muutamia yritteliäitä maahanmuuttajia, jotka omin varoin rakensivat tehtaita Suomeen, niin miksi suvakit eivät tee samoin?

Varmasti joku Afrikan maa ottaisi mielellään vastaan suvakkimiljonäärin, joka rakennuttaisi vaikkapa suklaatehtaan Afrikkaan!
Ja niin suvakkipatruuna saisi makeaa mahan täydeltä

Ja vähän ajan kuluttua muuan suomalaisten kansanryhmä alkaisi lähettelemään massoittain suomalaiskirjeitä Afrikkaan ja afrikkalaiset suuttuisivat siitä ja lähettäisivät Suomeen kehitysaputyöläisiä, mutta eihän siitä mitään hyötyä olisi, koska Suomenkin kehitysavun seurauksena afrikkalaiset ovat oppineet lähettämään nigerialaiskirjeitä....