torstai 11. syyskuuta 2014

Kehitysapu lopetettava-Suomi omin avuin onneen

Wikipedia, Dambisa Moyo, Dead Aid (Kuollut Apu)
HS, 9.9. 2014: Perussuomalaiset keräisi osan kehitysapurahoista lahjoituksina

UNICEF kuulemma hieman auttoi Suomea 1940-luvun lopulla. Kuitenkin, Suomi ei jäänyt kehitysavun vastaanottajaksi, vaan hyvin pian Suomi kiipesi maailman huipulle. Mitä ilmeisimmin Suomi olisi noussut sodan aiheuttamasta kärsimyksestään ilman apuakin.
Ainakin voidaan totuudellisesti todeta, että:
Suomi ei ole esimerkki epäonnistuneesta kehitysavusta.

Olen 50 vuotta ja 45 päivää U. Kekkosta nuorempi. Äitini kertoman mukaan meidänkin kylään tuli Amerikan paketteja, joita äitini kävi kysymyssä. Asiassa oli vain se huonoa, että äitini osasi pienviljelyn, sienien ja marjanpoiminnan ja kaiken muun lisäksi ommella, joten hänellä oli suht'ehjät vaatteet yllään mennessään kysymään pakettia. Pakettien keskeltä virkailija oli sanonut pahemmin äidille kuin se eilinen ämmä siellä pitseriassa oli huutanut sille keharille, ettei täällä rikkaille mitään jaella.

Kesäisin kuljettiin avojaloin. Mutta ei se tuntunut lainkaan köyhyydeltä. Syksyllä koulun nurkassa oli kuution pahvilaatikko täynnä käytettyjä monoja. Häpeillen sitä otti sieltä itselleen monot. Se jo hieman tuntui. Isä teki raamisahan teristä meille lapsille luikkarit. Ja korjaili peltipurkilla katkenneita suksia.
Kymmenien kilojen painoista kaivosporaa käyttävä kaivosporari-isäni kävi metsästä hakemassa metsälintuja, ampui kettuja ja variksia, joiden käpälistä maksettiin taporahaa. Teki tukkimettällä raskasta duunia, rakensi rikkaille savusaunan ja kaikkea muuta. Seitsemän lasta meitä oli, ja tuntui siltä, että meillä oli kaikki hyvin.

Uskonnolliset perinteet eivät estäneet meitä elämästä maallista elämää, eli tekemästä itseämme tykö itse elämälle, koska uskonnollisuus on isästä perkeleestä.

Emme saaneet koskaan tietää Suomen saamasta kehitysavusta ja silti kehityimme ihmisinä, emmekä uskovaisina. Olenhan päässyt jo Ylä-Pasilan metsikköön saakka. Omasta kokemuksestani johtuen en voi käsittää Suomen antamaa kehitysapua maille, joiden ihmiset eivät ihmisinä ole kehityskykyisiä, vaan kehittyvät lähinnä hihhuileina. Mitä järkeä on jatkuvasti epäonnistua kehitysavun jakajana?

Se on sadistista kiduttaa itseään kehitysavun jakajana, kun kaikki kuitenkin tietävät, että se (kehitysapu) on jatkuvaa epäonnistumista.

IS, 11.9. 2014: Suomi laittamassa kymmeniä miljoonia Venäjän tukemiseen: Lampaat, porot, tiet, saasteet...

Suomi jakaa kehitysapua jopa Venäjälle, joka pitää itseään suurvaltana. Miksi Venäjä hyväksyy Suomen antaman kehitysavun, vaikka se toisaalla pitää USA:n kansalaisten antamaa apua vieraan vallan agenttitoimintana? YLE, 18.7. 2012: Ulkomaista rahoitusta saavien kansalaisjärjestöjen julistaminen ulkomaisiksi agenteiksi etenee Venäjällä

Herra Suomen hallitusvalta. Miksi te annatte Venäjälle kehitysapua, vaikka Venäjä pitää teitä vihollisena:
Herra Vladimir Putin. Miksi ette julista omaa hallitustanne vieraan vallan agentiksi, -- koska te otatte vastaan vieraan vallan kehitysapua? Herra Putin. Milloin aiotte lopettaa itsenne ruoskimisen?
MTV, 29.8. 2014: Venäläisjärjestö Sotilaiden Äidit ulkomaisten agenttien listalle

SK, 19.3. 2010: Björn Wahlroos: Kehitysapu syytä lopettaa
HS, haastattelu: Suorat sanat Afrikasta
Ulkopolitiikka, Kehitysapu puntarissa
HS, 26.10. 2012: HS-vertailu: Kehitys hidasta Afrikan suurimmissa avunsaajamaissa

Ei kommentteja: