perjantai 25. toukokuuta 2012

Eutanasia ja uskovaisten leikkokukkia

Nykyään lähes jokainen puheenaihe roihahtaa ilmiliekkiin, jos sen sanoo oikea ihminen. Viimeksi Vihreiden Ville Niinistö esitti lakiehdotusta armokuolemasta, mutta siitäkös myös meteli nousi.

Itse näen uskovaisten kannan eutanasiaan olevan samanlainen kuin jonkun mummun leikkokukka-asetelma. Leikkokukkaset ovat hetken aikaan kauniita katsella, kunnes ne kaikesta rakkaudesta huolimatta rypistyvät ja kuihtuvat pois. Leikkokukalta on juuret elämään katkaistu, niinpä sellainen leikkokukka on oikeasti puhuen tapettu ja se on asetttu elatusaltaaseen, jotta naristinen ihminen voisi sitä ihastella...

Parantumattomasta taudista kärsivä ihminen on myös kuiin leikkokukka; häneltä on juuret elämään pois, mutta uskovaiset haluavat asettaa hänet kuin vesimaljakkoon ja pitää häntä esille, että "katsokaa nyt, kuinka kaunis kärsimyskukka  meillä on". Ei toki hänen toiveitaan saa kuunnella, koska hän on niin kaunis tässä meidän tekemässä maljakossa, missä hän voi elää vielä monta viikkoakin.
Kunhan vaan muistamme vaihtaa veden maljakkoon, niin hän on luonamme, vaikka hän ei pystykään tekemään elämässä enää mitään. Jumalan henkikipinän toiveistakaan uskovaisten ei tarvitse välittää; mitäpä sitä uskovainen päästäisikään henkeä Jumalan tykö, kun se saa olla edelleen uskovaisen tykönä muutaman viikonkin ennen lopullista kärsimyksen täyteistä kuihtumistaan.

Ei kommentteja: