lauantai 28. toukokuuta 2011

Muuttuva tiede ja Urantia

VIISI ÄSKETTÄISTÄ TIEDEUUTISTA, JOTKA MUUTTAVAT TIEDETTÄ

1. TASAPAINOTETTU ELEKTRONI
Tiedemiehet ovat esittäneet postulaation, että elektroni ei ole monikoosteinen, vaan on pelkkä kiinteä möhkäle. Elektronille oletettu kiinteys sai tutkijat tutkimaan, onko elektroni pyöreä vaiko kulmikas möhkäle, jonka pyörimisakseli poikkeaisi sen massakeskipisteestä, jolloin se heilahtelisi-vaappuisi pyörinnässään. Tulos oli, että elektroni ei vaapu, joten tutkijoiden päätelmä oli, että elektroni on lähes absoluuttisen pyöreä, jonka massa jakaantuu tasaisesti sen pyörimiskeskipisteen ympäri: Tekniikka et Talous: Elektroni on täydellisen pyöreä 0,000000000000000000000000001 senttimetrin tarkkuudella.

Tieteen rooliin katsotaan kuuluvan jumalattomuuden todistelu, joten tiedemiehet haluavat sovittaa elektonin sellaiseen tieteen malliin, joka tukee tieteen epäeettismoraalittomia oletuksia, kuten hengettömyyttä ja älyttömyyttä ja satunnaisuutta; Kosmoksen perusrakenteeesta ei saa löytää mitään, mikä viittaisi älyyn, koska tiede on julistanut aineen olevan olemukseltaan satunnaista ja hengetöntä.
Äly ei voi olla tieteen mukaan kosmoksen rakenteellinen ominaisuus, koska tieteen standarditeorian mukaan äly tuli olemassaoloon olemattomuudesta vasta vähän aikaa sitten, eikä äly ole edes universaalista, koska tiede ei ole havainnut ihmisenkaltaisia olentoja avaruudesta.

Ateistiselle tieteelle (perus)ominaisuudet ovat arka paikka; jopa elektroni sai ominaisuutensa ulkoa päin, koska nykytieteen mukaan elektronin ominaisuudet eivät voi olla elektronissa sisäsyntyisiä, koska elektronilla ei tieteen mukaan ole mitään rakennetta, sillä muutoin tiedemiehet joutuisivat uusien haasteiden eteen, jos he olettaisivat ominaisuuksien olevan sisäsyntyisiä. Siksi älykkyyskään ei voi olla kosmoksen kiinteä ominaisuus, koska jos tiede pitäisi ominaisuuksia osana kosmoksen rakennetta, niin silloin tieteellä olisi maailmanmkaikkeus, jossa (tiedemiehen) äly olisi yhtä ikuista kuin energiakin!
Tieteen viimeisin havainto spinnaavan elektronin vaappumattomuudesta on mukamas vakuuttavin todiste, että elektronilla ei ole mitään rakennetta.

Oletus elektronista täysin vailla mitään rakennetta on täydellisen absurdi, jos väitetään elekronilla olevan ominaisuuksia, kuten pyöreys, vaapumattomuus, spin ja varaus. Arkielämä todistaa, että jokin olio voi omata ominaisuuksia vain ja vain, kun sillä on sisäinen rakenne. Edes atomimaailman oliot eivät voi olla poikkeus; mikä tahansa alkeishiukkanen saa ominaisuutensa sisäsyntyisesti; olisi aivan hassua julistaa, että esimerkiksi elektronin varaus olisi vain sen pintaan takertunutta staattista sähköä; että elektroni saa sähkövarauksen, kun se kiertää atomiydintä...

Meillä on ainakin yksi kirja, jossa ilmaistaan, millainen elektroni on rakenteeltaan. Sen kirjan mukaan elektroni (kuten muutkin alkeishiukkaset) koostuu sadasta ultimaattisen pienestä hiukkasesta, jotka ovat avaruusvahvuuden energiapyörteitä, katkelma kirjasta:
"Ultimatonit – joita Urantialla ei tunneta – hidastuvat monien fyysisten toimintavaiheiden kautta, ennen kuin ne saavuttavat elektroniseen järjestymiseen kuuluvat kiertoliikkeessä olevan energian edellytykset. Ultimatoneilla on kolme liikemuunnosta: keskinäinen vastustus kosmiseen vahvuuteen nähden, antigravitatorisen potentiaalin yksilökohtaiset kierrokset ja keskenään yhteen liittyneiden sadan ultimatonin muodostaman elektronin sisäiset sijaintipaikat.
Elektronin rakenteessa keskinäinen vetovoima pitää koossa sata ultimatonia; eikä tyypillisessä elektronissa ole koskaan enempää, jos ei myöskään vähempää, kuin sata ultimatonia. Yhden tai useamman ultimatonin menetys hävittää tyypillisen elektronin yksilöllisyyden ja synnyttää näin yhden kymmenestä elektronin modifioidusta muodosta.

Ultimatonit eivät piirrä ratoja eivätkä kierrä kehissä elektronien sisällä, vaan ne levittäytyvät tai ryhmittyvät sen mukaan, mikä on niiden pyörähtämisnopeus akselinsa ympäri, ja näin ne määräävät elektronien toisistaan poikkeavat mittasuhteet. Tämä sama ultimatonien aksiaalinen pyörimisnopeus määrää myös erityyppisten elektroniyksiköiden negatiiviset tai positiiviset reaktiot. Elektronisen aineen eriytyminen ja ryhmittyminen samoin kuin energia-aineen negatiivisten ja positiivisten kappaleiden sähköinen erillistyminen johtuvat kaiken kaikkiaan näistä niiden rakennusosina olevien ultimatonien keskinäisliitosten erilaisista toiminnoista.

Jokainen atomi on halkaisijaltaan hieman yli 1/4.000.000 millimetriä, kun taas elektronin paino on vähän yli 1/2000 pienimmän atomin, vedyn, painosta. Vaikka saattaa olla, ettei atomin ytimelle tunnusomainen positiivinen protoni ole negatiivista elektronia yhtään suurempi, se kuitenkin painaa lähes kaksituhatta kertaa enemmän.
"

Joissakin hiukkastörmäyttimissä on jo esiintynyt joidenkin tutkijoiden mukaan viitteitä siitä, että elektronilla olisi rakenne, mutta nykytiede ei ole sitä vielä valmis hyväksymään, koska sellainen tulos veisi pohjan aineen nykyisiltä teoroilta. Silti olisi toivoittavaa, että ei edes tieteessä hyväksyttäisi sellaisia oletuksia, jotka ovat järjen vastaisia, kuten olisi elektronin rakenteettomuus.


2. KUUN PINNANALAINEN VESI
Edellä mainittu kirja kertoo myös aurinkokunnan syntyhistorian, joka myös poikkeaa suuresti siitä, mitä nykytiede aurinkokunnan kosmogoniasta on esittänyt. Tieteen mukaan Kuu syntyi, kun Maahan törmäsi suurehko asteroidi, joka sinkosi Maan kiertoradalla suunnattoman suuren ainemöykyn, josta siis muodostui Kuu. Sen teorian mukaan Kuun pinnan alla ei pitänyt olla vettä, mutta kuten saimme tänään, 28.5. 2011, YLE.tiedeuutisista lukea, niin Kuussa onkin runsaasti vettä --pinnan alla, tutkijat ihmeissään.

Kyseisen kirjan mukaan meidän aurinko sai itselleen planeettakunnan, kun auringon ohi kulki jättimäinen neutronitähti, joka veti gravitaatiovoimallaan auringosta valtavan suuren ainespatsaan, josta muodostui kaikki tuntemamme planeetat ja suurin osa kuista, mukaan lukien Maan kuu.
Nykytiede ei voi selittää törmäysteorian avulla Kuun pinnan alaisia vesivaroja, kun taasen kyseisessä kirjassa on kerrottu johdonmukainen ja uskottava tarina niistä suurista avaruuden tapahtumista, joka tuotti meille kiinteän maankamaran.


3. PAKSU AURINKOKUNTA
Tähdet ja Avaruus, 24.5. 2011: Aurinkokunta on paksukainen planeettakuntien joukossa: "Oma aurinkokuntamme on paljastunut melko paksuksi muihin planeettakuntiin verrattuna. Paksuudella tutkijat tarkoittavat sitä, kuinka tarkasti samassa tasossa planeetat kulkevat."

Kun kuvitellaan, miten aurinko muodostuu tiivistymällä jostakin pölypilvestä, niin viime vaiheessa sellaisen tiivistymän kiekkomaisuus on ilmiselvää; planeettojen ei pitäisi luonnostaan vaeltaa keskustähtensä ympäri muutoin ekvaattoritasoa pitkin. Tämä ei pidä lainkaan paikkansa meidän aurinkokunnassa, missä planeettojen ratataso poikkeaa selvästi auringon ekvaattoritasosta.

Kyseinen ilmiö on saanut tiedemiehet runoilemaan jos jonkinlaista selitystä, mutta kuten huomataan, niin mikään niistä ei selitä ilmiötä tyhjentävästi, koska sattumaa palvova tiede ei halua, että meidän aurinkokunnan synnyssä olisi mitään niin satunnaista kuin kahden tähden kohtaaminen. Asteroidin ja Maan törmäys oli vielä sattuman rajoissa tieteelle, mutta kahden tähden kohtaaminen sai aitoon sattumaan uskovat julistamaan, ettei sellainen voi olla mahollista ensinkään...

Sen sijaan otan edelleen esille yllä mainitun kirjan, missä se ilmiö on tarkkaan selitetty, koska se liittyy juuri siihen tapahtumaan, miten meidän auringolle muodostui planeettajärjestelmä:

Planeetat eivät kierrä Aurinkoa emäaurinkonsa päiväntasaajan tasossa, kuten tapahtuisi, jos ne olisivat sinkoutuneet radoilleen Auringon pyörimisliikkeestä. Ne kulkevat paremminkin Angonan aiheuttaman aurinkopurkauman tasossa. Tämä purkauma oli huomattavan jyrkässä kulmassa Auringon päiväntasaajan tasoon nähden.

Vuosien mittaan tieteen havainnot ovat jatkuvasti lähentyneet sitä, mitä edellä mainitussa kirjassa meille on ilmoitettu. En vaadi ketään uskomaan, eikä kukaan voikaan uskoa muutoin kuin täysin avomielisenä; vähäinenkin usko oppeihin estää ihmisen totuusaistia aistimasta totuutta.


4. KAIKKEUDEN PYÖRIMINEN
Urantia-book, Paper 12: "The universe of universes is not an infinite plane, a boundless cube, nor a limitless circle; it certainly has dimensions. ... all forms of basic energy ever swing around the curved path of the space levels..."

Tähdet ja Avaruus 9. 7. 2011: Kaikkeus syntyi pyörivänä ja luultavasti pyörii edelleen
An Alice-In-Wonderland Universe?
Physicist Discovers an Apparent Cosmic Parity Violation



5. AVARUUSMATRIISI
Urantia-kirja Paper 118, sivu 1297, kappale 3; "Jumaluus kykeni vain ubikviteetin avulla yhdistämään ajallis-avaruudelliset ilmenemät finiittiseksi konseptioksi eli käsitekokonaisuudeksi, sillä aika on peräkkäisten hetkien sarja, kun avaruus taas on toisiinsa liittyvien pisteiden järjestelmä."

Science Daily, July 1. 2011: 'Graininess' of Space at Smaller Scales? Gamma-Ray Observatory Challenges Physics Beyond Einstein

lue lisää:
Valkoinen ihminen löysi Amerikan noin v. 900 jKr:
Urantia kirja, luku 64 s. 729, Värillisten rojen levittäytyminen

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

HYVÄ KIRJOITUS!

Linkkejä:

Skeptikko Lauri Gröhnin kriittinen mutta melko ylimalkainen kirjoitus:

http://www.kolumbus.fi/lauri.grohn/yk/skepsis/Urantia.html

Jyri Härkönen: Urantia-kirjan ihmiskäsitys
Uskontotieteen pro gradu –tutkielma

http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/hum/uskon/pg/harkonen/

Tapio Simonen: Urantia-kirja ja tiede
Perusteellisen laaja-alainen tutkielma Urantia-kirjasta.

http://www.tapionajatukset.com/

Laaja kooste William Sadlerista ja Urantia-kirjan synnystä (engl.):

www.adherents.com/people/ps/William_Sadler.html

LÄHDE:

http://www.netikka.net/mpeltonen/urantia.htm

HYVÄ KIRJOITUS:

http://sinenmaa.blogspot.com/2011/05/muuttuva-tiede-ja-urantia.html

Tiedemiehet ovat esittäneet postulaation, että elektroni ei ole monikoosteinen, vaan on pelkkä kiinteä möhkäle [ilman sisäistä rakennetta]

Arkielämä todistaa, että jokin olio voi omata ominaisuuksia vain ja vain, kun sillä on sisäinen rakenne. Edes atomimaailman oliot eivät voi olla poikkeus; mikä tahansa alkeishiukkanen saa ominaisuutensa sisäsyntyisesti;