Edellisessä artikkelissa kirjoitin hieman opillisuudesta. Tässä haluan erityisesti korostaa sitä, että oppi edellyttää aina yksilöllisyydestä vapaata massaa. Oppi ja yksilöllisyys ovat toisensa pois sulkevia; ihminen ei voi olla yksilö, jos hän uskoo johonkin oppiin.
Missä kohtaan yhteiskuntaa massa on tarpeellinen? Minulle tulee mieleen ainakin fysiikka. Sen lisäksi en pysty ymmärtämään, missä muualla massa olisi tarpeellinen ihmiselle. Sen sijaan pystyn hyvin ymmärtämään, että opillisille fysikaalinen massan suure on erittäin tarpeellinen -- kaikkialla muualla paitsi fysiikassa, koska ihminen haluaa opilliseksi vain silloin, kun hän inhoaa suuresti fysikaalisuutta, kuten sormen käyttämistä työvälineenä.
Opilliset rakastavat yli kaiken hienoja fysiikan termejä, mutta itse fysiikan he haluavat ehdoitta jättää syrjään. Vastaavasti aito tutkija ei tarvitse oppia mihinkään, koska hän rakastaa yksilön koettavissa olevaa reaalisuutta.
Esimerkiksi kädet ovat poliitikoille täysin tarpeettomia, koska ihmiset ovat poliitikoille pelkkää massaa, jonka korkein poliittinen arvo on siinä, että massa toteuttaa poliitikon haaveen rikkaasta elämästä, eli siitä, että poliitikko on aina puutteessa.
Tässä muutama vuosi sitten syntyi suuri kohu, kun muuan tiedemies kirjoitti pseudohumanismista tekstiä viljellen siinä viljalti tieteellisiä termejä. Ja kirja meni humanismeille täydestä... Tähän asti kukaan ei ole kuitenkaan tajunnut, että käsite massa on myös tieteellinen termi. Massalla ei voi mitenkään kuvailla ihmistä, eikä massa-käsite periaatteessakaan sovellu aitoon humanistiseen ajatteluun. Ihminen on älyllisesti sokea, jos hän jollakin tavoin pitää ihmisiä massana.
Kuitenkin, se ei ole vaikea huomata, että oppiin uskovaiset eivät voi mitään muuta kuin pitää ihmisiä massana, koska oppi edellyttää aina massaa, mihin sitä kohdistetaan. Yksilöön ei voi kohdistaa oppia, koska se olisi täysin hyödytöntä; yksilöt eivät ole oppeihin uskovia, ja juuri siksi he ovat yksilöitä. Vain massat uskovat oppeihin, ja vain sellaiset rustaavat oppeja, jotka eivät ole vielä koskaan kokeneet omaa yksilöllisyyttään.
Opin vetovoimaa voidaan kuitenkin hyvin kuvailla gravitaatiolailla. Opin vetovoima on suurimmillaan siinä pyhätössä, jossa laki/sääntö/uskomus luotiin. Esimerkiksi Vatikaanissa massat tuntevat hyvin suurta vetovoimaa katolisuutta kohtaan, ja sen tuntemuksen he sanovat olevan pyhän tuntua. Samoin myöskin demarit tuntevat demaristen oppien viehättävyyden erinomaisen suurella tuntemuksella Tokoin rannassa. Siellä massa-ihmisen on erittäin hankalaa sanoa mitään kriittistä demariajattelusta.
Koska vetovoima heikkenee neliöllisen lain mukaan, niin siksi jo Hakaniemen torilla ihmiset eivät pidä demokraatteja erityisen pyhinä. Koska kuitenkin Palace on kauempana kuin Demarien pyhättö, niin siksi Hakaniemen tori tuntuu ihmisiltä hieman enemmän demarimaisemmalta kuin Kauppatori. Tämä oli historiaa lyhyesti torin muuttumisesta työläistoriksi.
Muutama sata vuotta sitten Arkadian mäki oli kaunis katsella. Nyt kuitenkin opilliset ihmiset tuntevat sinne vetovoimaa siksi, koska se on lakien syntysija, eli se vetää luonnostaan kaikkea opillisuutta puoleensa vastaavalla tavoin kuin mustan aukon sanotaan vetävän tähtiä syövereihinsä.
Myös psykologit pohdiskelevat opillisia syvyyksiään valtion siunaamissa tiloissaan, joten siksi psykologit eivät voi vastustaa valtiollista vetovoimaa, vaan he ovat valtion luomuksia, joiden ainoana tehtävänä on pitää massat tietämättöminä yksilöllisyydestä luomalla valtion palkollisina ihmisille oppeja, joiden mukaan ei voida elää persoonallisuuksina, koska muutoin köyhien työ ei voisi virrata rikkaiden pääomaksi.
Alan Sokal hoax
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti