torstai 21. syyskuuta 2017

Uskonnon rakenne vastaa valtion toimintaa

Uskonto ilman maata on kuin susilauma ilman reviiriä.
Suomi oli vielä vähän aikaa sitten kristillinen maa samalla tavalla kuten Iran on islamilainen maa. Jokaisella maalla tulisi olla vain yksi uskonto, ja annettaisiin vain ajan näyttää, minkä uskonnon arvoilla maa voisi olla aikakausia kestävä perustuslaillinen valtio. Viisas ihminen ei lähde mestaroimaan toisen kansan päämääriä, vaan haluaa ainoastaan oman kansansa parasta.

Ei voi olla kahtakaan eri uskontoa, joilla on samat arvot.
Maa ei voi olla sama maa, jos se joutuu muuttamaan perustuslakinsa jonkun muun uskonnon arvoja vastaavaksi, koska sellainen osoittaisi sen, että myös kansa on vaihdettu toiseksi.
Kaikki uskonnot pyrkivät omimaan jonkun maan itselleen, josta seuraa se, että kullakin valtiolla tulisi olla vain yksi uskonto, joka antaa perusarvonsa valtion lakeihin. Jos jossakin maassa on enemmän kuin yksi uskonto, niin se maa tulee ennemmin tai myöhemmin jakautumaan ja hajoamaan.
Jos laki perustuu keskenään ristiriitaisille arvoille, niin ei ole vaikeaa tajuta, että sellainen laki ei tue kansalaisen loogista ajattelua, vaan aiheuttaa maahan ainoastaan hämmennystä ja sekasortoa.


Uskonnot ovat verrattavissa valtioon. Kuten valtioissa ihmiset erikoistuvat eri ammatteihin ja jakautuvat valtiollisiin instituutioihin, niin myös uskonnoissa ihmiset pitävät yllä uskontoa kukin kykyjensä ja lahjojensa. Uskonnot ovat samalla tavalla hierarkkisia kuin valtiotkin, ja myös uskonnoissa toimii lainsäädäntä, ja korkeinta oikeuttava vastaava tuomiokapituli, joka tulkitsee uskonnon käskyjä kulloisenkin aikakauden mukaan.

Yhtäläisyydet valtion ja uskonnon välillä ovat niin ilmiselvät.
Uskonnoissakin suurin osa uskovista on vapautettu uskontaistelusta samalla tavoin kuin maallisissakin valtioissa armeijaan otetaan rauhanaikana vain osa kansasta.
Ja kuten maallisissa valtioissa rehellinen kansa tukee varauksetta valtionsa armeijaa, niin myös uskonnoissa tosiuskovaiset tykkäävät niistä, jotka taistelevat verisesti uskontonsa puolesta.
Ei ole tarkoituksenmukaista, että rauhan aikana kaikki kansalaiset ovat sotilaita, kuten sekään ei ole järkevää, että rauhan aikana kaikki uskovaiset olisivat jihadisteja, mutta uskovainen olisi uskontonsa petturi, jos hän ei tukisi oman uskontonsa puolesta taistelevia.
Jihadistit ovat uskonnon laillinen armeijakunta, joka pyrkii riviuskovaisten moraalisen tuen turvin hävittämään kaikki ne voimat, jotka eivät sovi uskonnon arvoihin. Ja jos uskonto on ilman omaa maata, niin jihadistien tärkein tehtävä on valloittaa maa, jotta uskonto olisi täydellinen.

Näin on ollut, näin on ja näin tuleva on.
Kuten sodan aikana toisen valtion kaikki kansalaiset muuttuvat vihollisiksi, niin myös uskonsodan aikana uskovaiset näkevät kaikki toisuskoiset ainoastaan vihollisina. Ei pitäisi olla yllätys kellekään, että uskonsodissa ei erotella uskovaisia jihadisteista, vaan koko kansa yleensä vihitään tuhon omaksi.
 -- Armeijat ovat maallisten valtioiden jihadismia. Armeijan perustehtävä on pitää oma valtio puhdasoppisena, eli hävittää kaikki ne, jotka pyrkivät kumoamaan laillisen vallan. Ja tavan kansalainen ei voi nähdä siinä asiassa mitään väärää.

Toimivassa ja terveessä valtiossa valtion ja valtion uskonnon viranomaiset eivät ole toistensa vihollisia. Mutta tilanne muuttuu, jos valtioon tunkeutuu jonkun sellaisen uskonnon noudattajia, jotka eivät ole perusarvoiltaan edes valtion uskonnon lahkolaisia.

Valtion kansalaisesta tulee maanpetturi, jos hän veljeilee maahansa tulleiden toisuskoisten kanssa. Valtion tuhoutuminen on vain ajan kysymys silloin, jos valtio hyväksyy sisäpuolelleen sellaisia uskovaisia, joilla ei ole täsmälleen samoja perusarvoja valtion oman perustuslain kanssa.
Kuten valtio lakkaisi olemasta, jos valtion hoitajiksi otettaisiin toisen valtion hoitajat, niin samoin valtio tuhoaa itsensä, jos se ottaa kansalaisikseen sellaisia, joiden arvot eivät ole samoja kuin valtion arvot, jotka ovat peräisin valtion uskonnosta.

Miten julkisen viran haltija voisi olla muuta kuin maan petturi, jos hän hyväksyy kansalaisiksi ihmisiä, joiden arvot eivät vastaa maan perustuslain arvoja? Tai ajatellaan asia näin:
Maassako voisi vipeltää kansalaisia vaikka millaisilla perusrvoilla, mutta julkisen viran haltijan pitää itse noudattaa vain oman maansa perustuslain arvoja? Koska tuollainen tilanne on jo lähtökohtaisesti täysin absurdi, niin se purkautuu siten, että julkisen viran haltijat alkavat suosimaan niitä, joiden arvomaailma ei vastaa maan omia arvoja.

Valtiosta tulee omien kantakansalaisten sortajia sillä siunaaamalla, kun poliitikot vaativat, että kansalaisten pitää suvaita erilaisilla arvoilla eläviä. Kukaan järkevä ihminen  missään maassa ei suvaitse naapurikseen sellaisia, joilla on erilaiset arvot, joten ainoa keino, jolla valtio voi vähän aikaa pitää maassaan yllä erilaisia arvoja on siinä, että valtio alkaa vainota omia kansalaisiaan.
Blogi, 18.9. 2017: Myanmar peruutti rohingyojen islamisaation
MTV, 21.9. 2017: Jihadistinen alamaailma juurtunut Suomeenkin
TV7, 18.9. 2017: Mitä vääräuskoiset tavoittelevat

tiistai 19. syyskuuta 2017

Sukupuolineutraali kieli on viisaita varten

Ruotsissa -- joka on (tai oli) maailman toiseksi paras maa-- on vasta hiljattain viritetty keskustelua itse kielen sukupuolittuneisuudesta, kun taasen Suomessa on jo pidempään ollut halua kehittää kieli täysin sukupuolineutraaliksi.
US, 30.7. 2014: Ruotsin kieleen syntyi uusi sana – ”Tässä suomalaiset ovat svea-mamman edellä”
Suomi24, 29.3. 2012: Ruotsalaiset kääntävät nettisivuja sukupuolineutraaleiksi!
The Local, 29.3. 2012: Swedes launch 'sexless' web search tool
Se tosiasia, että maailman toiseksi parhaassa maassa halutaan päästä eroon sukupuolipronomineista pitäisi olla suomalaisille ainoastaan todiste meidän kielemme paremmuudesta. Mutta. Myös meidän tulee itsekin kehittää kieltämme yhä paremmaksi, joka nyt tässä ajassa on suhteellisen helppoa, kun pitäisi ainoastaan poistaa ammattinimistä sukupuoleen viittaavat sanat. Kuudentuhannen vuoden kuluttua tämän maailman ihmisten puhumien kielien pitäisi olla jo paikallisuniversumimme tasoisia, jotta vuoropuhelu muiden maailmojen kanssa olisi mahdollista.
Yhteiskunta ei voi olla kehittynyt maa, jos sen ihmiset eivät halua tarkoituksellisesti kehittää puhuttua kieltään. Se ei ole inhimillistä kehiystä, jos kielen kehitys jätetään satunnaisten älyttömien slangi-ilmaisujen tasolle, ja toivotaan, että niistä muodostuisi kieleen uusia sanoja.


Älyllisten olentojen puhuma kieli ei voi olla kehittymättä sukupuolineutraaliksi, koska älylliset olennot haluavat esittää asiansa lauseiden sisällä. Nainen ei voi olla lauseessa asiasisältö, jos se on ammattisana tai vieläkin pahempaa; pronomini. On ehdottomasti älykkäämpää ilmaista toisen sukupuoli lauserakenteessa kuin heti töksäyttää joku älytön pronomini, joka ei jätä toisen järjelle juurikaan mahdollisuutta olla älykäs. Esimerkiksi:
Eka Lentoemäntä; Toka: Aijaa, semmoinen tapaus. Kuten huomataan, niin sukupuolinen ammattinimike saa toisen aivot heti halveksimismoodiin, joka on yksi yhteen uskonnollisuuden kanssa.

Sukupuoli ei voi olla lauseen asiasiältönä silloin, kun vaaditaan, että toisen ihmisen alapään genotyyppi pitää näkyä sanasta, jolloin kielen käyttö on kovin köykäistä, eikä sillä voi silloin mitään muuta kuin alistaa muita uskonnollisin muotomenoin. Sukupuolitetut kielet saavat puhujissaan aikaan lähinnä alapäähän liikettä, kun taasen yläpää jää pahasti sen varjoon.

Sukupuolittunut kieli sitoo ihmisen ja etenkin miehet yhä edelleen eläimellisyyteen.
On helposti nähtävissä, että naisen alistettu asema uskonnoissa johtuu ensisijaisesti kieleen integroidusta sukupuolesta, jolloin sellaisen kielen puhujan on melko mahdotonta olla toisia kohtaan tasa-arvoinen.
Sukupuolitetun persoonapronominin ja sukupuolisanojen etymologiat juontuvat siitä ajasta, jolloin juuri eläimellisyyden taakseen jättäneet miehet uskoivat olevansa naisten vartijoita samalla tavoin kuin mudenkin eläinlaumojen urokset.  Sana "Man" on alunperin tarkoittanut vartijaa ja woMan on tarkoittanut vartioitua, vartijan omaisuutta.
Eteläisissä maissa mesten ei tarvinnut tottua naisten läheisyyteen:
Lämpimissä maissa urosihminen ei tarvinnut naisenpuolta muuta kuin suvunjatkamiseen. Etelän urosihmiset joutuivat syrjimään naisia heti aikojen alussa, koska he eivät tarvinneet naisen kehon lämpöä, joten siksi etelämaissa miehet kehittivät erityisen raakoja tapoja alistaa naisia ja niistä tavoista kehittyivät kaikki suuret uskonnot. Uskonnot ovat sellaisten miesten luomuksia, jotka eivät eläessään tottuneet naisten läsnäoloon. Kaikkien aavikkouskontojen perusideana on naisten alistaminen.

Pakkasilla se on vaikeaa nussia, mutta sitäkin helpompi tuntea läheisyyttä:
Kylmässä Pohjolassa miehet eivät kokeneet olevansa naisen vartijoita, koska miehet ja naiset tarvitsivat pakkasilla toinen toistensa kehonlämpöä, jolloin entisajan suomalaiset eivät voineet pitää toista sukupuolta vähemmän tasa-arvoisena, joka merkitsi myös sitä, että Pohjolan miehet eivät edes voineet ajatella pakottavansa naisia säkkipukuihin, koska täällä ihmissuku olisi sammunut heti ensimmäisten pakkasten tultua, jos sukupuolet eivät olisi totutelleet toistensa läheisyyteen.
Blogi, 19.11. 2011: Suomen kieli uskontojen tuho
us-Blogi, 20.11. 2011: Naisten alistettu asema uskonnoissa johtuu kielestä

Suomalaiset  ovat kaikkein lähimpänä sivistystä, mutta yhä edelleen suomen kielessä on sukupuolittuneita sanoja, joiden tähden suomalaiset eivät voi nousta sivistyksen reheville ylängöille, missä älykkyys pääsisi viisauden vaunuissa todelliseen kukkaloistoon.
YLE, 19.9. 2017: Nainen voi olla kirvesmies, mutta mies ei suostu bingoemännäksi
tutkijoiden mielestä sukupuolineutraaliin Suomeen on vielä matkaa


AL, 18.9. 2017: Miksi Aamulehden kielen tasa-arvolinjaus yllätti niin monet?
YLE, 17.9. 2017: Sukupuolineutraaleja termejä pohditaan nyt myös muualla kuin mediassa
YLE, 17.9. 2017: Aamulehti käyttää eduskunnan puhemiehestä jatkossa nimitystä puheenjohtaja

Omia pohdintojani kielestä ja sen merkityksestä kulttuuriin, uskontoihin, naisten alistettuun asemaan ja erityisesti yhteiskunnan kehittymiseen:
Blogi, 12.12. 2016: Suomen kieli on kevyt taakka
Blogi, 10.12. 2016: Kieleen integroitu tasa-arvo
Blogi, 30.07. 2014: Ruotsalaiset haluavat lopettaa Stanfordin vankilakokeen
Blogi, 11.01. 2013: Sukupuoli ihmisen ominaisuus ei-olemus
Blogi, 01.04. 2012: Munakas sukupuolineutraali kieli
us-Blogi, 29.3. 2012: Ruotsin kieleen kriittinen päivitys
us-Blogi, 8.2. 2012: Onnelliset suomalaiset kehuvat Suomea
Blogi, 2.11. 2011: Miksi Ruotsi on Pohjolan tasa-arvottomin maa?
Blogi, 11.07. 2011: Sukupuolineutraali yhteiskunta
Blogi, 01.02. 2011: Looginen suomen kieli
Blogi, 30.01. 2011: Sukupuolineutraali maailma
Facebook, 19.9. 2017: #Kielenhuoltoa, #Kielimuuttuu

IS, 16.3. 2016: Suomea äidinkielenään puhuvilla korkeampi älykkyysosamäärä kuin suomenruotsalaisilla

maanantai 18. syyskuuta 2017

Myanmar peruutti rohingyojen islamisaation

Miksi poliitikot eivät kysy, miksi Myanmarissa ei tykätä muslimeista?

Olen tässä miettinyt, pohtinut ja tutkinut netistä kriittisesti tätä  Kakksois-Aasian kriisiä. Tulin siihen tulokseen, että poliitikot ja media asiantuntijoineen täysin tahallaan maalaavat aina toisen osapuolen täydellisen pahaksi, jotta he voisivat myrkyttää koko maailman kivikautisilla perinteillä.
Tälläkin hetkellä poliitikot puhuvat pehmeitä Lähi-Idän muslimeista, jotta he voisivat levittäytyä oikeuksineen minne tahansa maapallolla:
Kun poliitikot vaativat muslimeille oikeuksia, niin he eivät suinkaan vaadi heille kansalaisoikeuksia, vaan oikeutta harjoittaa omaa ekspansiivista uskontoaan. Poliitikot ovat itse asettaneet rauhanuskonnon kaikkien lakien yläpuolelle, sillä muutoinhan heidän olisi typerää ylipäätään puhua vain yhden uskonnon olevan rauhanuskonto vailla vertaa.
The Diplomat, 5.3. 2016: The Truth About Myanmar’s Rohingya Issue "It is much more complex than is often portrayed by some."
Poliittisen korrektiuden nimissä poliitikot eivät halua tietää kriisien taustoista, koska muutoin poliitikot joutuisivat itse punnitsemaan totuutta, joka merkitsisi sitä, ettei esimerkiksi Myanmarin Rakhinen osavaltion muslimit voisi saada säälipisteitä siitä, että he tahallaan ärsyttävät buddhalaisia, jotta saisivat kansanvälisen "yhteisön" tuomitsemaan Myanmarin hallituksen, joka merkitsisi sitä, että Myanmar pakotettaisiin antamaan muslimeille muslimien oikeudet, joka taasen merkitsisi sitä samaa, mitä muslimit kaikkialla tekevät uskontonsa nimissä. Syyria on malliesimerkki siitä, miten pihalla poliitikot ovat lähes kaikesta.
Bankok Post, 8.9. 2017: Myanmar's Rohingya issue handled poorly:
"In October last year, the global news cycle was fuelled by violence in the same northern Rakhine region when several hundred lightly armed Muslims attacked police posts in Maungdaw township on the Myanmar-Bangladesh...
Tämän kertainen kriisin huipennus alkoi siitä, kun Rakhinen osavaltion pohjoisosan väestön enemmistö alkoi sortamaan vähemmistönä olevia buddhalaisia juuri niillä muslimien oikeuksilla, eli muslimit raiskasivat ja tappoivat ja polttivat buddhalaisia ja heidän kotejaan, jonka seurauksena Myanmarin laillinen hallitus teki sitä mitä varten valtio ylipäätään on olemassa, eli alkoi turvaamaan oman valtionsa valtiosääntöä. Mutta.
Rauhanuskontoon näppäinsä työntäneet eivät halua edes ajatella, että muslimit saattaisivat itsekin olla syyllisiä tämän päivän kurjuuteensa, vaan poliittinen korrektius vaatii heitä suvaitsevaisuuden tähden tuomitsemaan ainoastaan niitä, jotka vastustavat muslimien terroria, jolla muslimit pyrkivät maailman valloitukseen.

Rohingya-muslimit ovat jo saaneet Lähi-Idän ja Pakistanin imaameilta oppia, miten käydä sotaa, josta saa säälipisteitä. Myanmarissa käydään jihadia, jonka ylin tarkoitus on muuttaa Myanmar islamistiseksi valtioksi. Mutta Myanmarin buddalaiset eivät halua, että nopeasti sikiävät muslimit tulisivat heidän maassaan enemmistöksi. Myanmarissa on muitakin totuuksia kuin ainoastaan poliittisesti korrektien ulkomaiden poliitikkojen yksipuolinen totuus.
Ennänneksi; Rohingyat eivät ole etninen kansanosa!

Pamela Celler, 17.9. 2017: Pakistan is fueling jihad in Myanmar
Facebook: Stop islamization of India

torstai 14. syyskuuta 2017

Armeijat kilpailevat kaloista

Itämerellä saa näinä päivinä poimimalla kaloja. Miljoonittain kaloja kuolee, kun armeijat surutta ampuvat tykeillä, syvyyspommeilla, torpeedoilla ja raketeilla mereen. Yksi ainoa syvyyspommi voi tappaa sadan tonnin kalaparven.

Onneksi Suomen kalastajat ovat kovasti huolissaan merikotkista, jotka syövät vain muutamia kaloja vuosittain.
Armeijat eivät voi kilpailla kalastajien kanssa, koska armeijat ruokitaan kaupan kaloilla, eivätkä armeijat syö tappamiaan kaloja, mutta auta armias, jos yksikin merikotka on kalastajien näköpiirissä, niin tykkiä kaivataan avuksi....

Että pitäisiköhän lopettaa armerijoiden rauhoitusaika, koska muutoin kalastajilta loppuvat saaliit.

tiistai 12. syyskuuta 2017

Ovatko arkkitehdit narsisteja?

Ainakaan arkkitehdit eivät osaa kokata.
Ja häpeämättömiäkin ovat, ryökäleet.
Me arkkitehdit kuvittelimme, että kehitys etenee aina yhdeltä tasolta seuraavalle. Kun tuollainen vanha rakennus puretaan ja hävitetään, niin tilalle voidaan rustata uusi ja parempi.
Arkkitehdit rustaavat omat rakennuksensa vanhan rakennuksen viereen --ja sitten he eivät uskalla tai pysty katsomaan, kummasta kunnon kansalaiset tykkäävät enemmän.
Sehän on verrattavissa siihen, jos kokki kokkaisi omasta mielestään loistavan maukkaan aterian ja laittaisi sen pökäleensä kunnon vanhan ajan veripalttuun vierelle ollen täysin varma, että kukaan ei koskisikaan veripalttua. Mutta yllätys onkin suuri, kun kukaan ei halua nauttia kokin kokkauksesta, vaan hyvällä halulla lusikoivat veripaltun naamariinsa.

Tuollaisessa tapauksessa kuka tahansa kokki tarkistaisi reseptinsä, mutta ketään arkkitehtiä ei näytä mitenkään vaivaan se, että edes turistit eivät ota kuvia nykyarkkitehtien luomuksista, vaan napsivat kuviaan kunnon vanhan ajan kauniista rakennuksista.
Blogi, 12.9. 2017: Turistien kiehtovat kuvauskoheet.
Niinpä. Mitäpä arkkitehtejä enää kiinnostaa se, ovatko heidän rakennelmansa turistien kuvauskohteita, kun takatasku pullottaa veronmaksajien rahoista.

Korkeintaan nykyarkkitehdit valittavat sitä, että heidän töitään ei arvosteta, koska vieressä on jokin vanhempi rakennus, joten se tietty pilaa nykyarkkitehtien mielikuvituksettomuudet. Usein käykin niin, että arkkitehdit vaativat kaikki lähistöllä olevat vanhat rakennukset purettavaksi, jotta heidän omat laatikkonsa pääsisivät kunnolla oikeuksiin -- ilman harmillista vertailukohdetta.

Ropert Pirsig kuvaili tuollaista toimintaa keittotaidoksi tai oikeammin sen puutteeksi, mutta minä voin hyvällä syyllä sanoa, että omia töitään häpeämättömät arkkitehdit ovat tosiaankin suuria narsisseja.

Vertaan nykyarkkitehtuuria tikkukirjoitukseen, kun taasen keskiaikaiset rakennukset ovat käsin kirjoitettua kaunokirjoitusta. Voi olla, että paremman uuden aikaan saaminen vaatisi arkkitehdeiltä vielä paljon enemmän. Tässä vaiheessa arkkitehdit ovat ihan tuiki tavallisia terroristeja, joiden vihan kohteina ovat totuus, kauneus ja terveys.

Arkkitehdit ja muut suomifobiasta kärsivät oivaltamattomat suvakit ovat todellakin omassa seurassaan: Ilkka Björklund dokumentissa "Sekaisin shaahista":
"Me kuvittelimme, että kehitys etenee aina yhdeltä tasolta seuraavalle. Kun tällainen vanha valta sortuu, niin tilalle joku uusi ja parempi.

Iranin kehitys, Persian kehitys oikeastaan minun kokemusmaailmassani on ensimmäinen oivallus siitä, että se että tällainen valistunut keskiluokka on kaatamassa jotain, jotain huonoa hallintoa ei välttämättä tarkoita sitä, että parempi tulisi tilalle.

Sanoin, että usko parempaan heikkenee, mutta sanon että se vaatii vielä paljon enemmän sen paremman aikaansaaminen mitä me aikanaan kuvittelimme.
"
On vähintääkin huomion arvoista se, että myös suvakit tekevät samoin kuin tikkulaatikkoarkkitehdit:
Kuten tikkuarkkitehdit näkevät omat laatikkonsa loistavana taiteena, kun niiden rinnalta ensin poistetaan kaikki kaunis ja hyvä, niin samoin suvakit näkevät maahanmuuttajien kulttuurit jumalisena totuutena, kun suvakit pyrkivät ensin hävittämään suomalaisuuden, jottei se olisi liian ylivertainen vertailukohta sille, mitä maahanmuuttajien kulttuurit itse asiassa ovat.

Turistien kiehtovat kuvauskoheet

Esipuhe: Monesti kuulee puhuttavan, että kyllä jälkipolvet sitten arvostavat myös laatikkotaloja, kunhan vaan aikaa on kulunut. On kuitenkin fakta, että vielä tuhansien vuosien kuluttakin nykyihmiset arvostavat näköistaidetta ja kauniita rakennuksia, joiden seivät ovat jo sinänsä näköistaidetta. Nämä nykyarkkitehdit näyttävät oikeuttavan laatikkonsa juuri sillä, että heidän mielestään aika antaa latikkotaloille jotain sellaista, jota niissä ei nykyäänkään ole.

YLE, 11.9. 2017: Helsingin rakennukset kiehtovat Instagram-kuvaajia

Joka päivä turistit räpsivät satoja kuvia Eliel Saarisen Kivimiehistä, vaikka ne eivät olekaan nykytaidetta, jota ei kuulemma pysty tutkitsemaan ilman mielikuvitusta. Ihmeellistä, että laatikkotaloihin ja nykytaiteeseen uskovien mielestä ihmisillä ei ennen vanhaan ollut mielikuvitusta?

Nykytaide tuhoaa mielikuvituksen.
Koskahan arkkitehdit vaativat ihmisiä käyttämään mielikuvitusta, kun katsellaan laatikoita? Eihän näiden nykytaiteilijoiden mukaan ihminen voi käsittää roskataidetta, jos hän ei mielessään näe siitä jotain ihme kuviota, kuten pilvien tuijottelijat. Samoin nykyarkkitehditkin voisivat oikeasti pilkata ihmisiä mielikuvituksettomuudesta,  jos ihminen ei näe laatikkotalosta sellaista, mitä siinä ei ole.

Jugend-talo on arkkitehtuurille samaa mitä kaunokirjoitus on kirjoitustaidolle.
YLE, 18.11. 2014: Kaunokirjoitus jää historiaan – kouluissa halutaan opettaa tekstaamista ja näppäintaitoja

Olen tänäkin kesänä havainnut saman luonnonilmiön kuin niin monina muinakin kesinä: Turistit kuvaamassa vanhoja rakennuksia -- ja näköistaidetta. Kertaakaan en ole nähnyt turisteja kuvaamassa jotain laatikkotaloa tai "taideteosta", josta puuttuu olemus.

Olen istukkellut monina kesinä Aleksis Kiven patsaan vieressä ja nauttinut viinin lisäksi siitäkin, kun ympärillä pyörii ja hyörii turisteja kuvaamassa kyseistä patsasta. Sama kiihkeä kuvaaminen tapahtuu ympäri Helsinkiä aina siellä, missä on vanhaa näköistaidetta ja vanhoja taloja: Senaatintorilla, Espalla, Mannerheimin patsaalla, Suomen linnassa, Eirassa, Kruunuhaassa, Pää-Rautatieasemalla ...
Mutta. En ole koskaan nähnyt turisteja kuvaamassa Paasikiveä, joka johtuu varmaan siitä, että sellaisia möykkyjä on ympäri planeettaa. Miksi turistit kuvaavat Eliel Saarisen piirtämää rautatieasemaa, mutta viereinen ihanan laatikkomainen Sokos-tavaratalo harvoin lähtee kuvana turistien matkaan? Eikö turisteilla mukamas riitä mielikuvitusta lisäämään näihin laatikkotaloihin omia pikku episyklejään, kun he eivät edes huomaa laatikkotaloja?
Helsinki menettää joka vuosi satoja miljoonia matkailutuloina, koska Helsinki tuhosi Vanhan Puu-Pasilan ja rakennutti tilalle laatikoita. Ikään kuin niitä laatikoita ei olisi voinut pystyttää suoraan Mankkaan Kaatopaikalle. Mistäkö tiedän tämän: Koska Vanha Porvoo tulvii turisteja!
Pelkästään se tosiasia, että turistit yleisesti kuvaavat vain vanhoja taloja todistaa kiistattomasti, että nykyarkkitehdit eivät ole taiteilijoita, vaan luottavat sokeasti viivoittimeensa.

Maailmalta tiedetään, että turistit etsivät matkakohteistaan aina niitä vanhoja asuinalueita, näköistaidetta ja vanhoja taloja; mitä vanhempi talo sen kuvauksellisempi se on, koska ihmiskunta on tyhmentynyt suunnattomasti viimeisen sadan vuoden aikana; Laatikkoarkkitehtuuri ei vaadi arkkitehdiltä yhtään mitään: Tyhmyys vaatii helppoa arkea

 Ihminen oli älykkäimmillään Antiikin aikoina, jolloin ihmiskunta sai ihailtavakseen kaikki ne kauniit patsaat, joiden nyt väitetään olevan äärettömän arvokkaita. Kuvitelkaa, jos nyt jostain roskataiteesta väitettäisiin samaa? Joku ruostunut polkupyörä tai laatikko olisi muka yhtä äärettömän arvokas kuin Venus?

Blogi, 12.9. 2017: Ovatko arkkitehdit narsisseja?
Blogi, 27.7. 2015: Turistien kuvauskohteet
Blogi, 26.7. 2015: Rumaa arkkitehtuuria
Blogi, 7.8. 2013: Sanannousuja Elokuussa